Toinen maailmansota

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pitkiä jaksoja lähteetöntä ehkä ulkomuistista kirjoitettua. Joka tapauksessa epäluotettavaa.

Toinen maailmansota
Ylhäältä vastapäivään: Liittoutuneita El Alameinissa, saksalainen sukellusvene Atlantilla, puna-armeijan sotilaat Berliinissä, japanilaisia lentokoneita Tyynellämerellä, neuvostojoukkoja etenemässä itärintamalla joulukuussa 1941, japanilaisjoukot hautaavat elävältä kiinalaisia siviilejä Nanjingin verilöylyn aikana.
Päivämäärä: 1. syyskuuta 1939 – 2. syyskuuta 1945 Paikka: Eurooppa, Pohjois-Afrikka, Tyynimeri, Kaakkois-Aasia, Kiina Casus belli: Saksan hyökkäys Puolaan Lopputulos: Liittoutuneiden voitto Vaikutukset: Saksa jaettiin voittajavaltioiden kesken ja Japanin imperiumi purettiin. Niiden liittolaiset menettivät myös alueita ja joutuivat voittajavaltioiden etupiiriin. Baltian maat menettivät itsenäisyytensä Neuvostoliitolle Yhdistyneet kansakunnat perustettiin Neuvostoliitosta ja Yhdysvalloista tuli supervaltoja Kylmä sota alkoi Siirtomaajärjestelmän hajoaminen alkoi
Osapuolet
Akselivallat:  Saksa Japani (1941–1945, sodassa jo 1937 alkaen)  Italia (1940–1943) Unkari (1941–1944) Romania (1941–1944)  Bulgaria (1941–1944)  Thaimaa (1942–1944) Aseveljet/Erillissota:  Suomi (Neuvostoliittoa vastaan 1939–1944) Irak (1941) Satelliittivaltiot: Mantšukuo Slovakia Serbia (1941–1944) Kroatia (1941–1945) Italia (1943–1945) Filippiinit (1943–1945)	Liittoutuneet:  Neuvostoliitto (1941–1945)  Yhdysvallat (1941–1945)  Yhdistynyt kuningaskunta     Australia     Uusi-Seelanti     Etelä-Afrikka     Kanada     Intia Kiina (1941–1945, sodassa jo 1937 alkaen)  Ranska (1940, 1944–1945)  Jugoslavia (1941–1945)  Etiopia (1940–1945)  Meksiko (1941–1945)  Brasilia (1942–1945) Kreikka (1940–1945)  Norja (1940–1945)  Alankomaat (1940–1945)  Belgia (1940–1945)  Puola  Suomi (Saksaa vastaan 1944–1945) Nukkevaltiot:  Filippiinit (1941–1945)  Mongolia (1945)
Komentajat
Adolf Hitler   † Heinrich Himmler  † Erwin Rommel  † Hermann Göring  † Karl Dönitz Viktor Emanuel III Benito Mussolini  † Ugo Cavallero Giovanni Messe Pietro Badoglio Hirohito Hideki Tōjō Isoroku Yamamoto Hisaichi Terauchi Tomoyuki Yamashita Ion Antonescu Simeon II Carl Gustaf Emil Mannerheim (1939–1944) Faisal II Phibun	Josif Stalin Vjatšeslav Molotov Georgi Žukov Aleksandr Vasilevski Ivan Konev Filipp Kolikov Semjon Budjonnyi Semjon Timošenko Franklin Roosevelt Harry S. Truman Dwight D. Eisenhower George S. Patton Chester Nimitz Yrjö VI Winston Churchill Bernard Montgomery Louis Mountbatten Andrew Cunningham Tšiang Kai-šek Mao Zedong Li Zongren Peng Dehuai Wellington Koo Charles de Gaulle Philippe Pétain Albert Lebrun Henri Giraud Jean de Lattre de Tassigny Carl Gustaf Emil Mannerheim (1944–1945) Edward Rydz-Śmigły
Tappiot
Sotilaita kaatui: 8 000 000 Siviilejä kuoli: 4 000 000 Yhteensä: 12 000 000 (1937–1945)	Sotilaita kaatui: yli 16 000 000 Siviilejä kuoli: 45 000 000 Yhteensä: 61 000 000 (1937–1945)

Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945 käyty maailmanlaajuinen konflikti, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Britannian, Neuvostoliiton, Ranskan ja Yhdysvaltain johtamat liittoutuneet.^[1] Yhteensä 70–85 miljoonaa ihmishenkeä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin ja tappavin sota. Toinen maailmansota päättyi liittoutuneiden voittoon.^[2][1][3]

Toisen maailmansodan syttymiseen vaikutti ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmittu Versailles’n rauhansopimus, joka ei ratkaissut Euroopan ongelmia.^[4] Historioitsijoiden mukaan toisen maailmansodan siemen kylvettiin tuon rauhansopimuksen solmimisessa. Rauhansopimuksen negatiivisena seurauksena olivat saksalaisten kokema epäreilu kohtelu ja Saksan ajautuminen talousahdinkoon. Tämä johti Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen ja sen johtajan Adolf Hitlerin kannatuksen lisääntymiseen.^[4] Hitler varustautui sotaan, liitti naapurimaita Saksaan ja teki Neuvostoliiton kanssa Molotov–Ribbentrop-sopimuksen, jolla maat jakoivat Euroopan itäosan etupiireihinsä. Toinen maailmansota käynnistyi Saksan hyökätessä Puolaan vuonna 1939.^[5] Britannia ja Ranska julistivat Saksalle sodan 3. syyskuuta 1939.^[6] Neuvostoliitto hyökkäsi vajaan kahden viikon kuluttua Puolaan ja miehitti sen itäosan Molotov–Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti.^[1][7]

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettu Kansainliitto ei kyennyt estämään sodan syttymistä.^[8][9] Toinen maailmansota oli ensimmäinen ja ainoa sota, jossa käytettiin ydinasetta, kun Yhdysvallat pudotti kaksi atomipommia Japaniin.^[10] Toisen maailmansodan jälkeiset sodat eivät ole olleet samankaltaista totaalista sotaa, sillä ydinsodan uhka muutti sotien luonnetta. Sodan jälkeen perustettiin Yhdistyneet kansakunnat (YK), kansainvälinen rahajärjestelmä uudistui Bretton Woodsin järjestelmällä, ja Länsi-Euroopan maat sitoutuivat Yhdysvaltoihin Marshall-avulla,^[11] jonka jakamiseen perustettiin lyhytaikainen OEEC, josta kehittyivät Euroopan hiili- ja teräsyhteisö sekä OECD.

1. ↑ ^{a b c} World War II Britannica.com. Viitattu 9.10.2023 (englanniksi).
2. ↑ World War Two: How the Allies Won BBC.co.uk. Viitattu 9.10.2023 (englanniksi).
3. ↑ Miksi liittoutuneet voittivat akselivallat? 14.5.2020. Historianet.fi. Viitattu 9.10.2023.
4. ↑ ^{a b} Versaillesin rauha pohjusti Hitlerin nousua 28.2.2022. Historianet.fi. Viitattu 9.10.2023.
5. ↑ Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I s. 672
6. ↑ Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I s. 694
7. ↑ Silminnäkijän kertomus hyökkäyksestä Puolaan: Näin toinen maailmansota syttyi 1.9.2023. Historianet.fi. Viitattu 9.10.2023.
8. ↑ Kansainliitto ei onnistunut estämään toista maailmansotaa, mutta se oli silti mainettaan merkittävämpi 15.6.2023. Tieteessätapahtuu.fi. Viitattu 9.10.2023.
9. ↑ Why Did the League of Nations Fail? Here Are Some Answers Historyonthenet.com. Viitattu 9.10.2023 (englanniksi).
10. ↑ Isaacs & Downing: Cold War s. 19-21
11. ↑ Isaacs & Downing: Cold War s. 43-47