Toinen ristiretki

Toinen ristiretki oli vuosina 1147–1149 käyty aseellinen konflikti kristittyjen ja muslimien välillä. Syyn ristiretken aloittamiselle antoi Imad ad-Din Zengin Edessan kreivikunnan valloitus vuoden 1144 joulupäivän jälkeen. Kreivikunta oli Lähi-idän ensimmäinen ristiretkivaltio ja erityisen tärkeä kristityille, koska se toimi hyvänä suojana Jerusalemin kuningaskunnalle. Roomalaiskatolisen kirkon paavina ollut Eugenius III pyysi apua Ranskan kuninkaalta Ludvig VII:ltä ja sai Bernhard Clairvauxlaisen avulla Saksan kuningas Konrad III:n liittymään armeijaan. Heidän lisäkseen armeijaan liittyi muutamia muita aatelisia joukkoineen. Armeija marssi kahtena erillisenä joukkona perätysten Bysantin pääkaupunkiin Konstantinopoliin, jossa heidät vastaanotti keisari Manuel I Komnenos.

Armeijoiden hyökättyä seldžukkeja vastaan he kärsivät suuret tappiot. Tappion jälkeen ristiretkeläiset yrittivät piirittää Damaskosta, mutta epäonnistuivat tässäkin. Toinen ristiretki päättyi näin ollen kristittyjen täydelliseen tappioon ja muslimien voittoon. Sen seurauksena kristityt menettivät Jerusalemin ja johti kolmannen ristiretken alkamiseen.

Toisen ristiretken yhteydessä annettu ristiretkijulistus johti taisteluihin Lähi-idän ohella myös Itämeren etelärannikolla^[1] ja Iberian niemimaalla.

1. ↑ Madden, Thomas F.: The New Concise History of the Crusades, s. 56. Rowman & Littlefield, 2005. ISBN 0742538222.