Akseli Gallen-Kallela: Kullervon kirous, 1899. Kullervon tarina Kalevalassa on traaginen. Väinämöisen mukaan Kullervon eripuran ja riidan värittämä, itsemurhaan huipentunut traaginen kohtalo johtui hänen lapsena kärsimästään: "Lapsi kaltoin kasvattama, poika tuhmin tuuittama ei tule älyämähän, miehen mieltä ottamahan, vaikka vanhaksi eläisi, varreltansa vahvistuisi."[1]
Tragedia eli murhenäytelmä on näytelmäkirjallisuuden muoto, jossa henkilöt kohtaavat murheellisen kohtalon.