Tulenkantajat

Tulenkantajat oli 1920–1930-luvulla Suomessa vaikuttanut hajanainen kirjailijaryhmittymä, joka on nimetty Nuoren Voiman Liiton julkaiseman Tulenkantajat-albumin mukaan. Tulenkantajiin tiiviisti kuuluvia kirjoittajia olivat muun muassa Uuno Kailas, Olavi Paavolainen, Elina Vaara, Katri Vala ja Lauri Viljanen. Kirjailijoiden lisäksi ryhmään kuului muun muassa muusikkoja ja kuvataiteilijoita. Ryhmä julkaisi myös omaa lehteä, jonka päätoimittajana toimi Erkki Vala. Tulenkantajien vakituinen kokoontumispaikka oli Brondinin kahvila eli ”Bronda” Helsingin keskustassa Eteläesplanadin ja Korkeavuorenkadun kulmassa.^[1]

Tulenkantajat pyrkivät ohjaamaan suomalaista kirjallisuutta uusille urille lähemmäs eurooppalaisia virtauksia.^[2] Ryhmä pyrki eroon ”korpikulttuurista” ja määritteli suomalaisuuden ensisijaisesti teollisuuden, kaupungistumisen ja modernin taiteen kautta. Tulenkantajien tunnuslause oli: ”Ikkunat auki Eurooppaan!”, joka oli lainaus Elmer Diktoniuksen esittämistä Ultra-lehden tavoitteista: ”Ikkunat auki Eurooppaan päin”.^[3] Tulenkantajien ryhmä alkoi hajota ristiriitoihin 1920-luvun lopulla. Jäsenten yhteisen taipaleen katsotaan usein päättyneen lopullisesti 1930-luvun alussa,^[4] mutta Minna Maijala haastaa tämän käsityksen ja kirjoittaa, että todellisuudessa seura ja lehti jatkoivat toimintaansa Erkki Valan johdolla läpi 1930-luvun.^[5]

1. ↑ Rasila, Viljo: Yhteiskunnallinen korkeakoulu 1925–1966, s. 92. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-05725-8.
2. ↑ Saarenheimo 1966: 10.
3. ↑ Rahikainen, Agneta: Edith: Runoilijan elämä ja myytti, s. 198, 264. Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3359-2
4. ↑ Saarenheimo 1966: 257.
5. ↑ Maijala, Minna: Tarinapuhe myöntää kertojan vallan. Kanava 5/2021, s. 57.