Tuomarinohjeet

Tuomarinohjeet (ruots. Domarregler, Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin on aina noudatettava) on kokoelma Olaus Petrin 1500-luvulla kokoamia tuomarien noudatettavaksi tarkoitettuja eettisiä ohjeita. Niitä ei ole vahvistettu viralliseksi laiksi, mutta Ruotsissa ja Suomessa ne on vanhan tavan mukaan painettu laki­kirjojen alkusivuille.^[1][2][3] Nykyäänkin ne ovat painettuina Suomen Laki -teoksessa.

Olaus Petrin tuomarin­ohjeet kuuluvat pitkään tuomareille annettavien ohjeiden perinteeseen, jonka edustajia löytyy jo Vanhasta testamentista^[1] ja muinaisen Egyptin teksteistä. Ohjeet ovat Raamattuun, antiikin roomalaiseen ja kanoniseen oikeus­traditioon sekä germaanis-pohjois­maisiin perinnäistapoihin liittyviä, ja suurelta osin ne ovat yhtä­pitäviä nykyisenkin lain­säädännön kanssa.

Erityisesti mukana olevat, jo kirjoittamis­hetkellä vanhat sananlaskut ovat muodostuneet suomalaisen kansan­perinteen osaksi: "Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei voi olla lakikaan." Osa valojen vannottamiseen liittyvistä käytännön ohjeista on menettänyt uudemman lain­säädännön myötä merkityksensä, mutta osa ohjeista on edelleen ajankohtaisia hyvän oikeudenkäytön perusteita: "Tuntemattoman miehen todistus ei kelpaa", tuo esille syytetyn oikeuden kuulustella todistajaa, mikä on herättänyt keskustelua terrorismi­oikeudenkäyntien yhteydessä.

Tuomarin­ohjeisiin sisältyy ajatus siitä, että rikollista rangaistaan tämän ojentamiseksi parempaan. Tämä ei ole oikeus­historiallisesti katsottuna mitenkään itsestään selvä ajatus, sillä Olaus Petrin aikana rangaistus­käytäntö pääasiassa muuttui ankarammaksi, kun Ruotsi kehittyi keskitetysti hallituksi valtioksi. Ajan oikeus­käytännössä rangaistusten päätarkoituksena pidettiin usein kansan pelottamista ja jumalallisen koston toteuttamista jo maan päällä. Olaus Petrin näkemys sai laajempaa kannatusta oikeus­filosofien keskuudessa vasta valistus­ajalla.

Olaus Petrin myötätunto on tavallisen ihmisen puolella, mikä sopii Olaus Petrin edustaman varhaisen reformaation teologiseen linjaan. Tuomarin vastuuta toiminnastaan Jumalalle korostetaan, ja häntä varoitetaan useaan otteeseen välttämään aiheettomien tai liiallisten sakkojen määräämistä oman voiton toivossa. Ohjeiden loppuyhteenvedossakin sanotaan: "Ei väärä sakko yhtäkään tee herraa rikkahaksi, Mut laki sekä oikeus on Herran kunniaksi." Ohjeissa painotetaan myös kansalaisten oikeusturvaa sekä yhteiskunnallista ja oikeudellista tasa-arvoa.

1. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä OlavusPetri1545 ei löytynyt
2. ↑ Suomen Laki I, s. XXXI. Helsinki: Talentum, 2008. ISBN 978-952-14-1286-8.
3. ↑ Sveriges Rikes Lag, s. CXL. Tukholma: Nordsteds Juridik, 2008. ISBN 978-91-39-01264-1.