Ulkoisvaikutus

Ulkoisvaikutus on taloustieteessä taloudellisen toiminnan vaikutus, joka koskee kolmansia osapuolia, jotka eivät osallistu tehtävään päätökseen. Negatiivista ulkoisvaikutuksesta käytetään myös termiä ulkoishaitta ja positiivisesta ulkoishyöty. Jos toiminnan hyödyt tai haitat eivät rajoitu toimijoihin itseensä, ei päätöstä tehdä sosiaalisesti optimaalisella tavalla. Tyypillinen esimerkki negatiivisia ulkoisvaikutuksia synnyttävästä toiminnasta on ympäristöä saastuttava teollinen tuotanto. Positiivisia ulkoisvaikutuksia synnyttävistä investoinneista usein käytetty esimerkki on koulutus. Ulkoisvaikutukset ovat yksi markkinahäiriöiden tärkeimmistä syistä.

Yhteiskunnan kannalta ulkoisvaikutusten poistaminen tai korjaaminen olisi hyödyllistä, jotta resurssit tulisivat käytetyiksi mahdollisimman tehokkaasti. Ulkoisvaikutuksia voidaan yrittää hallita esimerkiksi sääntelyllä, tukiaisilla tai veroilla. Tukiaisilla ja veroilla pyritään muuttamaan toimijan kohtaama hinta, jolloin hän korjaisi toimintansa sosiaalisesti optimaalliselle tasolle. Ulkoisvaikutuksen käsitteen kehitti englantilainen taloustieteilijä Arthur Pigou, jonka mukaan tällaista veroa myös kutsutaan. Pigoun verolla on kaksoishyöty: sillä saadaan kerättyä rahaa julkiseen kassaan ja lisäksi se korjaa markkinavääristymää eli haitallisten ulkoisvaikutusten liian suurta määrää optimiin nähden.^[1]

1. ↑ Stiglitz, J.: Economics of the Public Sector. W. W. Norton & Company, 2000.