Uudenmaan maakunta

Uudenmaan maakunta Nyland
vaakuna
lippu	sijainti
Historialliset läänit	Uudenmaan ja Hämeen lääni (1634–1831) Uudenmaan lääni (1831–1996) Etelä-Suomen lääni (1997–2009)
Maakuntakeskus	Helsinki
Maakuntajohtaja	Ossi Savolainen[1]
Pinta-ala ilman merialueita	9 568,85 km² 11:nneksi suurin 2021
Kokonaispinta-ala	16 059,32 km² 10:nneksi suurin 2021 [2]
– maa	9 099,27 km²
– sisävesi	469,58 km²
– meri	6 490,47 km²
Väkiluku	1 765 483  suurin 31.3.2024 [3]
– väestötiheys	194 as./km² (31.3.2024)
Maakuntalaulu	Uusmaalaisten laulu
Nimikkolajit
– eläin	siili
– järvi	Tuusulanjärvi
– kala	kuha
– kasvi	valkovuokko
– kivi	sarvivälke
– lintu	mustarastas
Lyhenne	FI-18
Infobox OK

Uusimaa (ruots. Nyland) on Suomen maakunta, joka sijaitsee Suomenlahden rannikolla. Uudenmaan historiallinen maakunta käsittää laajemman alueen, joka jakautuu Uudenmaan ja (läntisen) Kymenlaakson nykymaakuntiin. Uudenmaan maakuntaa ympäröivät Varsinais-Suomi lännessä, Kanta-Häme ja Päijät-Häme pohjoisessa sekä Kymenlaakso idässä. Etelässä lähin naapuri on Viro, jonka erottaa Uudestamaasta 60–90 kilometriä leveä Suomenlahti.

Uudenmaan maapinta-ala on 9 099,27 km² (3,0 % Suomen maa-alasta). Maakunnan makeavesiala on 469,58 km² (1,4 % Suomen makeavesialasta) ja merivesiala vastaavasti 6 490,47 km² (12,4 % Suomen merivesialasta). Koko pinta-alasta merialueet pois luettuna sisävesien osuus on 5,2 % eli noin puolet Suomen keskiarvosta. Uusimaa on ylivoimaisesti Suomen runsasväkisin ja tiheimmin asuttu maakunta: 2024-03-31 31. maaliskuuta 2024 sen väkiluku oli 1 765 483 henkeä.^[3] Yli 30 prosenttia suomalaisista asuu Uudellamaalla. Maakunnan väestötiheys on kymmenisen kertaa korkeampi kuin Suomen keskiarvo. Uudenmaan väkilukua kasvattaa sekä syntyneiden enemmyys että muuttovoitto Suomesta ja ulkomailta.

Helsingin alue on ollut nimistön pohjalta alun perin hämäläisten asuttama alue.^[4] Myös Sipoon alkuperäinen väestö on ollut peräisin Hämeestä, mutta mahdollisesti myös Varsinais-Suomesta.^[5] Toisaalta Espoosta löytyneet rautakautiset esineet ovat pääosin peräisin savolais-karjalaisista muinaispuvuista ja alueen naisilla on ollut samanlaisia koruja kuin Mikkelin seudulla.^[6] Länsi-Uudenmaan asutus oli puolestaan peräisin Varsinais-Suomesta.^[7]

Läntiselle Uudellemaalle tuli kristittyä ruotsalaista asutusta mahdollisesti jo 1100-luvulla, mutta erityisesti osana ruotsalaisten Suomen rannikkoalueiden kolonisaatiota ristiretkien vanavedessä 1200–1300-luvuilla, jolloin ruotsinkielinen asutus levittäytyi myös itäisen Uudenmaan alueelle.^[8] Johannes Bureus suunnitteli Helsingin ja Uudenmaan vaakunat tämän siirtolaisuuden kunniaksi.^[9] Ruotsinkielinen nimi Nyland esiintyy historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1326.^[10]

Kun Helsinki virallistettiin Suomen pääkaupungiksi vuonna 1812, suomen kieli alkoi taas yleistyä Helsingissä ja sen ympäristössä. 1900-luvulla Uusimaa kasvoi selvästi muita maakuntia suuremmaksi. Miljoonan asukkaan raja ylittyi 1970-luvun alussa. Alueelle muutti runsaasti suomenkielistä väestöä, 2000-luvulla ovat myös maahanmuuttajat paisuttaneet väkilukua. Nykyisin suomi on enemmistön äidinkieli suurimmassa osassa maakuntaa, ruotsia puhuu äidinkielenään kahdeksisen prosenttia väestöstä.

Vuonna 1997 perustettu Itä-Uudenmaan maakunta liitettiin kokonaisuudessaan Uudenmaan maakuntaan vuoden 2011 alussa.^[11] Käytännössä uuden Uudenmaan maakunnan rajat vastaavat vuonna 1997 lakkautetun Uudenmaan läänin rajoja Päijät-Hämeen maakuntaan kuuluvaa Orimattilan kaupunkia (mukaan lukien siihen vuonna 2011 liitettyä Artjärven kuntaa) lukuun ottamatta.

Uudellamaalla tuotetaan noin 40 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Elinkeinorakenne on palveluvaltainen.

1. ↑ Maakuntajohtaja johtaa toimiston työskentelyä uudenmaanliitto.fi. 1.12.2012. Helsinki: Uudenmaan liitto. Viitattu 3.3.2012.
2. ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2021 1.1.2021. Maanmittauslaitos. Viitattu 13.5.2021.
3. ↑ ^{a b} Väestönmuutosten ennakkotiedot muuttujina Vuosineljännes, Alue ja Tiedot 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 25.4.2024.
4. ↑ Terhi Ainiala, Minna Saarelma, Paula Sjöblom: Nimistöntutkimuksen perusteet, s. 66. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2008.
5. ↑ Sipoon historiallis en ajan muinaisjäännösten inventointi vuonna 2007, V.-P. Suhonen (s.6) Museovirasto. Arkistoitu 22.8.2016.
6. ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 300–301. Gaudeamus, 2015.
7. ↑ Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 122–123. Svenska litteratursällskapet i Finland. Helsinki., 2010.
8. ↑ Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 340. Gaudeamus, 2015.
9. ↑ Kari Tarkiainen: Ruotsin itämaa, s. 47–49. Svenska litteratursällskapet i Finland., 2010.
10. ↑ Saulo Kepsu: Uuteen maahan – Helsingin ja Vantaan vanha asutus ja nimistö, s. 15. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2005.
11. ↑ http://yle.fi/alueet/helsinki/uusimaa/2009/10/ita-uudenmaan_maakunta_lakkautetaan_1100759.html^{[vanhentunut linkki]}