Uusklassinen taloustiede

Uusklassinen taloustiede on termi, jolla kutsutaan taloustieteen nykyisin vallitsevaa koulukuntaa. Uusklassisessa analyysissa tarkastellaan yksilöiden preferenssien pohjalta tekemiä valintoja. Yleensä oletetaan, että yksilö tekee valintansa rationaalisuuden tai hyödynmaksimoinnin mukaisesti, käytettävissään olevan informaation pohjalta. Uusklassista taloustiedettä sanotaan myös marginalistiseksi koulukunnaksi tai ortodoksiseksi taloustieteeksi.

Nykyinen mikrotaloustiede pohjautuu suoraan uusklassiseen teoriaan, vaikkakin siihen kohdistettu kritiikki on vaikuttanut nykyiseen tieteeseen. Sen sijaan nykyisessä makrotaloustieteessä uusklassisuuden merkitys ei ole yksiselitteinen. Nykyajan yliopistomaailmassa se on hallitseva taloustieteen koulukunta. Sitä on myös kritisoitu voimakkaasti, sillä siltä katsotaan puuttuvan empiiristä evidenssiä ja useita sen taustaolettamuksia pidetään virheellisinä. Jotkut ovat jopa kutsuneet sitä pseudotieteeksi.[1]

Paul Krugmanin mukaan uusklassisessa taloustieteessä kaikki makrotalouden mallit täytyy rakentaa mikrotalouden perusteista, joissa on oletuksina täydellisen rationaaliset toimijat ja markkinat joilla myydään loppuun. Krugmanin mukaan makrotalouden malleissa Ayn Rand -tyyppinen logiikka ei ole realistista, ja Krugman pitää hicksiläistä IS-LM-mallia makrotaloudessa käyttökelpoisena.[2]

Joseph Stiglitzin mukaan informaation epäsymmetrisyys kumoaa uusklassisen taloustieteen ydinoletukset ja sen paradigmana ja siihen perustuvat mallit.[3]

  1. Terry Barker: Scientific Economics: new vs old economics, or neoclassical economics as a pseudoscience 2016. Tyndal Center. Arkistoitu 20.12.2016.
  2. https://krugman.blogs.nytimes.com/2016/04/13/why-monetarism-failed/
  3. https://www.nobelprize.org/prizes/economic-sciences/2001/stiglitz/lecture/

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search