Uusliberalismi

Tämän artikkelin johdanto ei ole riittävän hyvä johdatus artikkelin aiheeseen. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin johdantoa. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: mm. miten eroaa liberalismista?

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Historia Valistus
Suuntaukset Anarkistinen Arvo Feministinen Kansallinen Klassinen Konservatiivinen Kolmas tie Libertarismi Minarkismi Objektivismi Oikeistolainen Panarkismi Radikalismi Radikaali keskusta Vasemmistolainen Vihreä Sosiaalinen Uusi Uskonnollinen Juutalainen
Käsitteet Avoin yhteiskunta Demokratia Kansalaisoikeudet Kansan suvereniteetti Kirkon ja valtion ero Laissez-faire Mahdollisuuksien tasa-arvo Sukupuoli Laki Markkinatalous Nonaggressio Näkymätön käsi Sekularismi Spontaani järjestys Talous Vapaus Kauppa Lehdistö Markkinat Sananvapaus Uskonto Yhteiskuntasopimus Yksityisomaisuus Yövartijavaltio
Filosofit Arnold Aron Badawi Bastiat Bard Berlin Bremer Burke Čapek Cassirer Collingwood Condorcet Constant Croce Chydenius Emerson Forsskål Friedman Geijer Guizot Hayek Hobhouse Humboldt Kant Keynes Locke Martineau Mill Milton Mises Montesquieu Norberg Nordström Nozick Ortega Paine Priestley Popper Rand Rawls Ricardo Say Sen Smith Spencer Spinoza Staël Tingsten Tocqueville Turgot Voltaire Weber Wollstonecraft
Poliitikot Acton Ahlmark Artigas Broglie Cavour Cobden Deák Ekman Gladstone Havel Jefferson Jenkins Juárez Kennedy King Kossuth Lamartine Levski Lincoln Lloyd George Macaulay Madison Mazzini Mechelin Miljukov Mommsen Ohlin Pearson Rathenau Roosevelt Sarmiento Staaff Ståhlberg Venizélos
Järjestöt ja puolueet ALDE EDP CALD IHEU ILFRY Liberaali internationaali LYMEC Uudistuva Eurooppa -ryhmä Kansallinen Kokoomus RKP
Lisää aiheesta Antiautoritarismi Antifasismi Antikommunismi Egalitarismi Empirismi Humanismi Individualismi Anarkistinen Kapitalismi Piraattiliike Poliittinen keskusta Prakseologia Progressivismi Taloudellinen vapaus Utilitarismi
n k m

Uusliberalismi on 1940-luvulla syntynyt talouspoliittinen suuntaus,^[1][2] jonka mukaan yksityinen omistusoikeus, vapaat markkinat ja vapaakauppa edistävät parhaiten ihmisten hyvinvointia.^[1] Uusliberalismi on markkinoiden valtaa ja sääntelemättömyyden ihannetta. Uusliberalismissa politiikka ei saa ohjata yhteiskuntaa.^[3]

Uusliberalismi ei ole yhtenäinen eikä tarkkarajainen aatesuuntaus, mutta siihen on luettu kuuluvaksi muun muassa 1980-luvulla Margaret Thatcherin talouspolitiikka Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ronald Reaganin talouspolitiikka Yhdysvalloissa. Uusliberalismin tunnusmerkkeinä pidetään usein tiukkaa talouskuria, pyrkimystä valtionomaisuuden yksityistämiseen sekä sääntelyn vähentämistä (deregulaatio) yksityisen sektorin toiminnan kannattavuuden parantamiseksi.

Uusliberaali talouspolitiikka pyrkii taloudellisen toiminnan normien vähentämiseen (talouden vapaus), verojen alentamiseen, omistusoikeuden loukkaamattomuuteen, kilpailuun, poliittisen toiminnan korvaamiseen markkinaohjauksella, tulonsiirroilla rahoitetun hyvinvointivaltion ja kansainvälisen kaupan esteiden purkamiseen.^[4]

Termiä "uusliberalismi" käyttävät pääasiassa negatiivisessa sävyssä etenkin kyseisen politiikan vastustajat, ja siksi sen merkitys vaihtelee melkoisesti käyttäjästä riippuen.^[5] Kannattajat puhuvat mieluummin klassisesta liberalismista, markkinaliberalismista tai liberalismista.^[6]

1990-luvulla Argentiinassa harjoitettua valtio-omaisuuden yksityistämisen, omaisuuden keskittämisen, keskiluokan hävittämisen, köyhien köyhdyttämisen ja rikkaiden rikastuttamisen sekä poliittisten väärinkäytösten leimaavaa uusliberalistisen talouspolitiikan aikaa on kuvattu Fernandes Solanasin elokuvassa Argentiinan ryöstö (Memoria Del Saqueo) (2004). Elokuvassa Solanas nimeää Argentiinassa räikeänä harjoitetun uusliberalistisen yksityistämispolitiikan "sosiaaliseksi kansanmurhaksi" (social genocide).

Uusliberalismin mukainen ajattelu koki kolauksen finanssikriisissä 2007–2009, kun sääntely ei ollut ollut riittävää ja pankit, vakuutusyhtiöt ja suuryritykset olivat liian suuria kaatuakseen ja ne pelastettiin valtion väliintulolla. Puutteellinen sääntely mahdollisti ahneutta.^[7][8] Uusliberalismin mukaiseksi luetaan myös 1990-luvun alussa Venäjällä toteutettu valtionomaisuuden yksityistämisohjelma^[9].

1. ↑ ^{a b} Harvey, David: Uusliberalismin lyhyt historia, s. määritelmä s. 7, 26, 28, valtiojohtoisuus 29, vapaakauppa 13, rakenteellinen ongelma 24, vaikutukset 7-8, yritysten etu 14, poliittinen naamio 146, pääjohtajat ja omaisuus s. 44. Vastapaino, 2008. 231183256. ISBN 978-951-768-210-7, 951-768-210-7.
2. ↑ "Neoliberalism." The American Heritage Dictionary of the English Language, Fourth Edition. Houghton Mifflin Company, 2004. Answers.com 12 Sep. 2009. Neoliberalism. "A political movement beginning in the 1960s that blends traditional liberal concerns for social justice with an emphasis on economic growth."
3. ↑ https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/04/uusliberalismi-loysi-tiensa-suomeen-ja-kyseenalaisti-hyvinvointivaltion
4. ↑ Friedrich von Hayek: Kohtalokas ylimieli, s. 17-18. Arthouse, 1998. ISBN 9789518841251.
5. ↑ Johan Norberg: At last i understand Esbati (Arkistoitu – Internet Archive)
6. ↑ Noam Chomsky: Hinnalla millä hyvänsä. Uusliberalismi ja globaali kuri, s. 33. Like, 2000.
7. ↑ https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004605860.html
8. ↑ http://lta.lib.aalto.fi/2010/2/lta_2010_02_d5.pdf
9. ↑ https://vasenkaista.fi/2017/07/uusliberalismi-%E2%80%92-enemman-uskontoa-ja-politiikkaa-kuin-taloustiedetta/