Uusprotestantismi

Osa artikkelisarjaa
Protestantismi
Aiheet Suuret herätykset Uskonpuhdistus
Teologia Viisi pääperiaatetta Adiafora Pelastusvarmuus Uskovien kaste Protestanttinen kirkko-oppi Yleinen pappeus
Pääsuuntaukset Adventismi Anabaptismi Anglikanismi Baptismi Helluntaiherätys Kalvinismi Luterilaisuus Metodismi Vapaat suunnat
Alasuuntaukset Herrnhutilaisuus Hussilaisuus Valdolaisuus Kveekarit Katolis-apostolinen kirkko Pietismi Suomen herätysliikkeet Plymouthin veljet Pyhitysliike Raamatuntutkijat Seitsemännen päivän adventismi Schwenckfeldiläisyys
Yleiskristilliset liikkeet Karismaattinen liike Uskon Sana Evankelikalismi Uuskarismaattisuus
Muut liikkeet Arminiolaisuus Fundamentalismi Liberaaliteologia Puritanismi Radikaalipietismi Uusprotestantismi Kotikirkot
Aiheesta muualla
n k m

Uusprotestantismi on neologian vaikutuspiirissä syntynyt kristinuskon tulkinnan perinne, jonka mukaan moderni ajattelu määräsi teologian lähtökohdat ja vaikutti sen sisältöön. Muodollisesti kirkot säilyivät luterilaisina tai reformoituina, mutta reformaation perinteestä jäi jäljelle ainoastaan se, mikä näytti sopivan moderniin maailmaan.^[1]

Uusprotestanttisella teologialla tarkoitetaan noin vuosina 1870–1920 vallalla ollutta modernin teologian suuntausta, jolla on juurensa erityisesti saksalaisessa protestanttisessa teologiassa. Suuntauksen keskeisiä teologeja olivat mm. Albrecht Ritschl ja Adolf von Harnack.^[2]

1. ↑ Arffman 2004, s. 189–190
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä t13 ei löytynyt