Vaihtoehtoiset valuutat

Vaihtoehtoisena valuuttana voidaan pitää sellaisia vaihdon välineitä ja keinoja, joita käytetään vain marginaalisesti tai ne ovat vasta idean tasolla. Vaihtoehtoinen valuutta edellyttää joskus myös vaihtoehtoista talousjärjestelmää. Vaihtoehtoinen valuutta voi olla joko täydentävä valuutta tai korvaava valuutta, riippuen siitä pyrkiikö se vain lisäämään ihmisten vaihtoehtoja vai syrjäyttämään vakiintuneita valuuttoja.

Verottajan kiinnostus vaihtoehtoisiin valuuttoihin vaihtelee merkittävyyden eli käytön volyymin mukaan. Periaatteessa yksilön tai yhteisön oman rahan liikkeellelaskua rehellisessä tarkoituksessa ei voi kieltää sen enempää, kuin ketään voi kieltää halutessaan ottamasta vastaan tai tarjoamasta vaihdossa esimerkiksi puunappia tuotteesta tai palvelusta. Valtiot tosin käytännössä monopolisoivat rahan siten, että hyväksyvät verojen maksuun käypänä maksuvälineenä vain valitsemansa valuutan. Väärentäminen on puolestaan eri asia ja aina rikos^[1][2].

Talouden kriisit voimistavat tyypillisesti keskustelua vaihtoehdoista. 2000 luvun alun finanssikriisin aikana ja lähivuosina tulivat julkisuuteen mm. maailmanlaajuisesti Zeitgeist liike, Occupy liike ja Suomessa Talousdemokratia, sekä muut jäljempänä mainitut liikkeet ja ideat.

1. ↑ Yleissopimus väärän rahan valmistamisen vastustamiseksi. Valtiosopimukset. 1936. Viitattu 30.1.2012. Saatavana: http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1936/19360047
2. ↑ Maksuvälinerikoksista. Rikoslaki. 37 luku. Viitattu 30.1.2012. Saatavana: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001 (Arkistoitu – Internet Archive)