Vajrayana

Vajra ja kello, joita käytetään toisinaan vajrayana-buddhalaisuuden symboleina.

Vajrayāna (Tantrayāna, Mantrayāna) (suomennettuna timanttipolku) on buddhalaisuuden kolmas pääsuuntaus. Vajrayānaa kutsutaan myös buddhalaiseksi tantraksi. Siinä missä pienellä polulla (hīnayāna) päämääränä on tulla arhatiksi, suurella polulla (mahāyāna) ja vajrayānassa päämäärä on tulla bodhisattvaksi. Vajrayanan ja mahayanan ero on ennemminkin menetelmissä kuin opeissa. Vajrayānassa keskeisessä asemassa on kokemuksen välittäminen opettajalta (lama) oppilaalle.[1] Vajrayana-buddhalaisia on arviolta 6 000 000.[2]

Tantrisen meditaation harjoittaja tavoittelee valaistumista meditoimalla ja ympäröimällä itsensä symboleilla, jotka vastaavat harjoittajan uskonnollisia tavoitteita ja siten auttavat harjoittajaa suuntaamaan mieltään kohti vajrayānalaisuuteen kuuluvia hyveitä kuten muun muassa myötätuntoisia ja altruistisia ajatuksia, viisautta, eettistä käytöstä ja kärsivällisyyttä. Tällaisia symboleita ovat esimerkiksi sekä buddhalaisuuteen liittyvät symbolit (kuten lootus) että buddhalaisia pyhimyksiä esittävät maalaukset ja patsaat. Tiibetiläiset uskovat, että tantrinen meditaatio on tehokkain tapa saavuttaa valaistuminen.[3] Tantriset harjoitukset ovat peräisin 400–800-luvuilta.[1] Myös mandalan käyttö meditaatiossa on yleistä.[4]

  1. a b Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä sbu ei löytynyt
  2. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä patheos ei löytynyt
  3. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä Powers ei löytynyt
  4. Vajrayana | Buddhism Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.6.2020. (englanniksi)

© MMXXIII Rich X Search. We shall prevail. All rights reserved. Rich X Search