Valakia

Valakia (romaniaksi Țara Românească, harvemmin Valahia; turk. Iflak) oli historiallinen ruhtinaskunta nykyisen Romanian eteläosassa 1200-luvun lopulta vuoteen 1859.^[1] Ruhtinaskuntaa hallittiin aluksi Târgoviștesta, kunnes ruhtinas Gheorghe Ghika siirsi vuonna 1659 pääkaupungin Bukarestiin.

Nykyisin Valakia luetaan yhdeksi Romanian historiallisista alueista. Maantieteellisesti se rajoittuu etelässä, lännessä ja idässä Tonavaan sekä pohjoisessa Etelä-Karpaatteihin. Oltjoki jakaa Valakian kahteen osaan, Munteniaan eli Isoon-Valakiaan idässä ja Olteniaan eli Vähään-Valakiaan lännessä.