Vallihautasota

	Jumalan lähettilään elämäkerta;
	Sirat rasul Allah; Abd al-Muttalib; ʿAbdullah ibn ʿAbdul-Muṭṭalib; Amina (Muhammedin äiti); Norsun vuosi (Muhammed); Bahira; Profeetta Muhammedin taivasmatka; Kuun halkaisemisen ihme; Muhammedin ihmeteot; Saatanalliset jakeet; Hidžra (islam) 622 ; Medinan perustuslaki 622 ; Badrin taistelu 624 ; Uhudin taistelu 625 ; Vallihautasota 627 ; Banu Quraizan joukkomurha 627 ; Khaibarin taistelu 628 ; Mekan valloitus 630 ; Epäsovun moskeijan hävitys 630 ; Muhammedin jäähyväissaarna 632 ; Muhammedin vaimot; Muhammedin omistukset;

Vallihautasota (Arab: غزوة الخندق‎, Ghazwat al-Khandaq) on profeetta Muhammedin elämäkerrassa kerrottu piiritystaistelu maaliskuussa vuonna 627 (islamilaisen ajanlaskun mukaan shawwal -kuussa vuonna 5 AH). Quraiš -heimon varustama Mekan armeija hyökkäsi Medinaan, mutta valtausyritys torjuttiin rakentamalla kaupungin ympärille vallihauta, mistä myös koko taistelu sai nimensä.^[1]

Islamin oppikirja kertoo, että kyseessä oli viimeinen suuri taistelu Mekan quraiš -heimoa vastaan. Suuri mekkalainen sotajoukko oli lähestymässä Medinaa, jolloin medinalaiset kaivoivat turvakseen vallihaudan. Sen ylitse ratsain liikkuvien olisi vaikea päästä. Kaivutyön aikana tapahtui ihme, sillä Bashir ibn Sadin tytär toi kaivajille ateriaksi vasullisen taateleita. Niitä riitti loppujen lopuksi kaikille, sillä taatelit vain lisääntyivät jaettaessa. Mekan armeija pysähtyi vallihaudan eteen ja joutui palaamaan tyhjin toimin Mekkaan.^[2]

Vallihautasodasta kertoo ensimmäisen kerran Ibn Ishaq 760-luvulla.^[3] Hänen kertomuksensa on säilynyt Ibn Hishamin 800-luvulla^[4] ja al-Tabarin 900-luvulla välittäminä versioina.^[5]

↑ Ibn Ishaq, 1955, s. 289–359; Ibn Hisham, 1999, s. 296–326; Jansen, 2008, s. 304–310
↑ Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 43. Opetushallitus, 2011.
↑ Ibn Ishaq, 1955
↑ Ibn Hisham, 1999
↑ al-Tabari, 1997

[1] Ibn Ishaq, 1955, s. 289–359; Ibn Hisham, 1999, s. 296–326; Jansen, 2008, s. 304–310

[2] Lehtinen, I., Abdellahi, E. J., & Telaranta, M.: Islam yhteinen uskomme, s. 43. Opetushallitus, 2011.

[3] Ibn Ishaq, 1955

[4] Ibn Hisham, 1999

[5] -Tabari, 1997

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]