Valokuvavedos

Valokuvavedos valmistetaan joko valottamalla valokuva suoraan vedostusmateriaalille tai vedostamalla kuva negatiivista tai positiivista. Vedostusmateriaali on usein paperipohjaista, mutta se voi olla muovia tai "immateriaalinen" digitaalinen tiedosto. Digitaalisesta tiedostosta voidaan tehdä myös digitaalinen printti esimerkiksi portable document format (PDF) -muotoon. Digitaalisia vedostusta kutsutaan yleisesti tulostamiseksi. Valokuvavedos voidaan tehdä myös painomenetelmällä.

Ensimmäisen säilyneen valokuvan vedosti Joseph Nicéphore Niépce suoraan asfaltille. Tämän kuvan valottaminen kesti kahdeksan tuntia, minkä vuoksi kuvaan eksyi outoja valoja ja varjoja. Useimmat vedostusmenetelmät ovat epäsuoria. Aiemmin käytettiin välivaiheena negatiivia. Vuoden 2000 jälkeen välivaiheena on yleistynyt digitaalinen tiedosto.Median uudistuessa valokuvauksen käytänteet ovat moninaistuneet. Valokuvavedos voi olla paitsi valoherkälle materiaalille vedostettu, myös esimerkiksi painomusteella eri materiaaleille siirretty painokuva, digitaalinen tuloste tai valokopio. Digitaalinen valokuva voidaan tuottaa myös "aineettomana" "immateriaalisena" vedoksena valkokankaalle tai näyttöpäätteelle.