Vanhat kaupungit Suomessa

Vanhoiksi kaupungeiksi kutsutaan ennen vuoden 1959 lakiuudistusta kaupungeiksi tulleita Suomen kaupunkeja. Valtaosa niistä perustettiin alun perinkin kaupungeiksi, mutta osa uusimmista perustettiin kauppaloiksi ja muutettiin myöhemmin kaupungeiksi, esimerkiksi kaksi nuorinta, vuonna 1905 epäitsenäisestä kauppalasta kaupungiksi muuttunut Lahti ja vuonna 1891 epäitsenäisestä kauppalasta kaupungiksi muuttunut Iisalmi.

Termi vanha kaupunki tuli käyttöön sen takia, että vuonna 1959 säädetyn lain perusteella alettiin kaupungeiksi muuttaa kauppaloita, joille ei tullut kaikkia vanhojen kaupunkien velvoitteita. Näistä kaupungeista alettiin vastaavasti käyttää nimitystä uusi kaupunki. Vanhojen kaupunkien tuli itse huolehtia monista muualla Suomessa valtiolle kuuluneista tehtävistä. Niissä oli siis pitemmälle viety kunnallinen itsehallinto kuin muissa kunnissa, mutta myös monia erityisrasituksia. Kyse oli vuonna 1789 valtakunnan porvaristolle ja kaupungeille annetusta kuninkaallisesta vakuutuksesta ja siinä mainituista kaupunkien erioikeuksista. Esimerkiksi tuomarit valittiin kaupunginvaltuuston päätöksellä. Kaupungit saivat säätää omia järjestyssääntöjä asioista, joissa maalla oli noudatettava yleistä lakia. Helsingissä luovuttiin omasta liikennejärjestyssäännöstä vuonna 1957 ja ryhdyttiin soveltamaan yleistä tieliikennelakia.^[1] Vuonna 1959 säädettiin laki, jolla tehtiin mahdolliseksi muuttaa kauppaloita ns. uusiksi kaupungeiksi, joilla ei ollut kaikkia vanhojen kaupunkien raskaita velvollisuuksia, esimerkiksi velvollisuutta maistraatin ylläpitoon.

Vanhoissa kaupungeissa oli kaupungin itse ylläpitäminä raastuvanoikeus, maistraatti, ulosottovirasto kaupunginvouteineen ja syyttäjänvirasto kaupunginviskaaleineen. Myös poliisilaitos oli kunnallinen. Kaupungit joutuivat alun perin pitämään myös kaupunginvankilaa. Edellä mainitut kunnalliset laitokset valtiollistettiin vuonna 1978 uuden kunnallislain mukaisesti. 1980- ja 1990-luvuilla raastuvanoikeudet, maistraatit, ulosotto- ja syyttäjänvirastot sekä poliisilaitokset lakkautettiin eräistä kaupungeista (Heinola 1985, Iisalmi 1990, Kaskinen 1983, Kristiinankaupunki 1983, Loviisa 1984, Porvoo 1992, Tammisaari 1980 ja Uusikaarlepyy 1982), jolloin ne päätyivät kihlakunnanoikeuksien ja nimismiespiirien alaisuuteen. Lisäksi Maarianhaminasta lakkautettiin raastuvanoikeus vuonna 1981 ja Torniosta vuonna 1988.

Nimitys ei ole virallinen eikä sitä ole lainsäädännössä määritelty. Nimitys esiintyy useimmiten muodossa niin sanotut vanhat kaupungit.

1. ↑ Helsingin Sanomat 2.12.2007 (50 vuotta sitten)