Vertaisverkko

Vertaisverkko (P2P, engl. peer to peer) on verkko, jossa ei ole kiinteitä palvelimia ja asiakkaita, vaan jokainen verkkoon kytketty taho toimii sekä palvelimena että asiakkaana verkon muille jäsenille.^[1] Termi on yleensä yhdistetty tietokoneisiin ja tietoverkkoihin, mutta on ollut viime aikoina käytössä muun muassa ihmisten sosiaalista verkostoitumista tutkittaessa. Internetissä vertaisverkkoja käytetään useisiin tarkoituksiin, kuten tiedostojen jakamiseen, internet-puheluihin ja pikaviestintään. Arkikielessä vertaisverkoilla tarkoitetaan nimenomaan tiedostonjakoverkkoja, joiden valtava suosio on nostanut ne suuren yleisön tietoisuuteen.

Etuna perinteiseen asiakas-palvelin-arkkitehtuuriin verrattuna on resurssien käyttö. Asiakkaat eivät jonota pääsyä palvelimelle, vaan verkon kaikkien jäsenten laskentateho, kaista ja tallennustila on yhteisessä käytössä. Vertaisverkossa siis uuden jäsenen kapasiteetti kasvattaa kaikkien muiden kapasiteettia samalla kun se itse saa lisää kapasiteettia, kun taas palvelin-asiakas -mallissa muiden asiakkaiden kapasiteetti ei kasva, vain laskee uusien asiakkaiden myötä. Toinen etu on tiedon hajanaisuus: sama data on verkossa moneen kertaan eri paikoissa, mikä lisää luotettavuutta.

Ensimmäinen laajamittainen vertaisverkko oli 1980-luvulla toiminut NNTP-protokollaan perustuva keskusteluryhmäjärjestelmä Usenet.^lähde?

Internetin päälle rakennetut vertaisverkot ovat saaneet kritiikkiä siitä, että niissä on levitetty myös tekijänoikeudella suojattuja tiedostoja kuten esimerkiksi musiikkia, elokuvia ja tietokoneohjelmia.^[2][3][4]

1. ↑ Sosiaalisen median sanasto. Sanastokeskus TSK. PDF, sivu 42. Viitattu 15.7.2017.
2. ↑ Lataatko netistä? Varo tätä - viisi kysymystä ja vastausta Ilta-Sanomat. 23.11.2012. Viitattu 12.10.2017.
3. ↑ YleX | yle.fi yle.fi. Viitattu 12.10.2017.
4. ↑ Tekijänoikeusyhtiöt vaativat tuhansien korvauksia laittomasta latauksesta – oikeus hylkäsi kanteen - Aamulehti Aamulehti. 8.2.2017. Arkistoitu 12.10.2017. Viitattu 12.10.2017.