Vilja

Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.

Viljat ovat heinäkasveihin (Poaceae eli Gramineae) kuuluvia siemenkasveja, joita kasvatetaan eli viljellään niiden ravinnoksi kelpaavien siementen eli jyvien vuoksi. Kasvitieteellisesti jyvät ovat kuivia, yksisiemenisiä pähkylähedelmiä.

Viljat ovat ihmiskunnan tärkein ravintovara. Viljoja kasvatetaan maapallolla enemmän kuin mitään muita ravintokasviryhmiä, ja ne myös antavat ihmisille enemmän ravintoa kuin mikään muu ravintoaineryhmä.^lähde? Eräissä kehitysmaissa köyhät ihmiset syövät lähes pelkästään viljaa.^lähde? Kehittyneissä maissa viljan osuus ihmisten ravinnosta on pienempi, mutta silti merkittävä. Vaikka eri viljalajeissa on eroja, niiden viljely on varsin samankaltaista. Kaikki viljat ovat yksivuotisia heinäkasveja: yhdellä kylvöllä saadaan yksi sato. Kylmien alueiden viljaa on usein kahta tyyppiä: syys- ja kevätviljaa.

Viljat sisältävät B-vitamiineja^[1]. Suurin osa viljan ravintosisällöstä on hiilihydraatteja, mutta niissä on myös merkittävä määrä proteiineja. Kokojyvävilja on myös hyvä kuidun ja hivenaineiden lähde.^[2]

Viljanviljely alkoi yli 10 000 vuotta sitten Lähi-idässä^[3]. Viljaa on viljelty Itäisen Välimeren alueella 10 000 vuotta, Englannissa 6000 vuotta ja Suomessa 2000 vuotta^[4]. Leipävilja ulottui ennen rinnan korkeudelle ja tuleentunut vilja korjattiin lihasvoimin sirppiä apuna käyttäen.^[5] Viljan koneellisen käyttöönoton yleistyminen 1950-luvun lopulta alkaen johti kuitenkin siihen, että Suomessa alettiin viljellä lyhytkortisia viljalajikkeita^[6].

Suomalaiset söivät vuonna 2016 keskimäärin yhteensä 220 grammaa leipää ja muita viljatuotteita päivässä. Yli puolet suomalaisten nauttimasta viljasta oli vehnää ja lähes 20 prosenttia ruista. Kauran osuus kulutuksesta oli 8 prosenttia ja riisin osuus 7 prosenttia.^[7]

1. ↑ Viljatuotteet | Ruokatieto Yhdistys www.ruokatieto.fi. Viitattu 1.8.2022.
2. ↑ Leipätiedotus – Mitä täysjyvä on? leipatiedotus.fi. 21.6.2016. Arkistoitu 15.8.2016. Viitattu 20.3.2020. (Internet Archive)
3. ↑ Searching for the origins of arable weeds in the Near East (Arkistoitu – Internet Archive) George Willcox, Veget Hist Archaeobot (2012) 21:163–167 DOI 10.1007/s00334-011-0307-1
4. ↑ Joonas Konstig: Pyhä ruoka: Mitä oikein saa syödä. Werner Söderström Ltd, 2016-08-01. ISBN 978-952-7144-11-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 25.7.2020). (suomeksi)
5. ↑ Vetelin elonkorjuu. Sadonkorjuuta vuonna 1939 osa 1/2. https://www.youtube.com/watch?v=WaxubH3Nw7o
6. ↑ Kauko Ollila: Kun tunnoton moolokki sai housunsaumasta otteen, syötiin isäntää pian elävältä – Silti leikkuupuimurit mullistivat viljankorjuun 50-luvun Suomessa Tekniikka&Talous. 18.9.2021. Viitattu 29.5.2024.
7. ↑ Mitä Suomi söi vuonna 2016 – viljan kulutus nousussa – Suomen Leipuriliitto ry www.leipuriliitto.fi. Viitattu 10.4.2020. (suomeksi)