Waka

Waka (jap. 和歌) on japanilaisen runouden muoto. Erityisesti termi viittaa 500–1300-lukujen hovirunouteen erotuksena myöhemmistä runomuodoista, kuten renga, haikai ja haiku.^[1] Waka on myös Japanille kotoperäistä runoutta erotuksena maassa kirjoitetusta kiinalaisesta runoudesta (kanshi) ja perustuu viiden ja seitsemän tavun vuorotteluun. Muinoin wakarunous käsitti useita erilaisia runomuotoja, kuten chōka, tanka, sedōka ja bussokusekika, mutta Heian-kauden jälkeen tanka nousi vallitsevaksi muodoksi, eikä muita muotoja juuri enää käytetä.^[2]

Waka tarkoittaa kirjaimellisesti ’japanilaista runoa’. Se voidaan kirjoittaa myös eri kirjoitusmerkein (倭歌, katso Wa). Wakarunous syntyi ryhmässä lauletuista runoista (kayō), mutta myöhemmin siitä tuli yksittäisten henkilöiden kirjoittamaa, omia tunteita ja ajatuksia ilmaisevaa runoutta. Man’yōshūssa sanan 和歌 kirjoitusmerkki 和 viittasi vielä kuorossa ääneen lukemiseen (jap. 唱和, shōwa), mutta myöhemmin sanan molemmat kirjoitustavat alkoivat merkitä japanilaista runoa. Niinpä wakaan voidaan viitata myös sanoilla yamato-uta (大和歌, ’Yamato-runo’) tai kokka (国歌, ’kotimainen runo’).^[2]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä EB ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti;viitettä kotoba ei löytynyt