Web 2.0

Web 2.0 -termillä viitataan World Wide Webin konseptin asiakaskeskeiseen kehitykseen, jota jotkut pitävät Webin toisena vaiheena.^[1] Käsite on alun perin kehitetty vuonna 2004 O'Reilly and Associatesin ja MediaLive Internationalin järjestämän konferenssin markkinointiin, mutta se on sittemmin levinnyt laajempaan käyttöön.^[2][3] O´Reilly ei kyennyt alkuperäisessä artikkelissaan (2005) määrittelemään Web 2.0:aa muuten kuin yrittämällä avata termiä ideakartan avulla. Vaikka useat eri tahot ovat yrittäneet määritellä termiä Web 2.0, niin sille ei löydy vieläkään mitään yksiselitteistä määritelmää. Se ei ole mikään yksiselitteisesti määriteltävä tekniikka tai malli, vaan konsepti, jossa yhdistyy uudet ja hyväksi havaitut toimintatavat www-palvelun strategiassa, suunnittelussa, ohjelmoinnissa, markkinoinnissa ja tuotannossa.^[4]

Termin kannattajat viittaavat sillä seuraavanlaisiin asioihin:

• Siirtyminen toiminnallisempiin, www-pohjaisiin sovelluksiin

• Sosiaalisempi lähestymistapa sisällön tuottamiseen ja jakeluun, jossa korostetaan avointa kommunikointia, päätösvallan hajauttamista ja tiedon vapaata jakamista ja uudelleen käyttöä.

Web 2.0:aa voidaan pitää internetiin liittyvänä uutena liiketoimintamallina, jossa yritykset tuottavat palveluita valmiiksi tehtyjen staattisten sisältötuotteiden sijasta. Web 2.0 -ajattelua edustaa esimerkiksi Flickr, johon käyttäjät lataavat sisältönä olevat kuvat yhteisöllisesti katseltaviksi, kommentoitaviksi ja käytettäviksi. ^[5]

Termin merkityksestä ei ole kuitenkaan vielä täyttä yksimielisyyttä. Epäilijät väittävät joko koko termin olevan turha, tai että sitä käytetään miten halutaan, jotta saataisiin media ja sijoittajat uskomaan, että ollaan rakentamassa jotain täysin uutta. Esimerkiksi Holtz (2006) toteaa, että termiä Web 2.0 voidaan kritisoida väkisin tehdyksi ja pinnalliseksi, mutta toisaalta on hyödyllistä tarkastelun helpottamiseksi nimetä ilmiöitä, jotka eivät sovi vanhoihin kategorioihin.^[6]

Rakenteellisesti termi Web 2.0 sisältää viittauksen World Wide Webiin sekä ohjelmistotuotannossa käytetyn tavan esittää tuotteen edistymistä versionumeron (tässä 2.0) avulla. "Perinteinen web" olisi "Web 1.0", vaikka tätä nimitystä ei sinänsä käytetä.

Monet uudet käsitteet ja teknologiat on yhdistetty Web 2.0 -ilmiöön, esimerkiksi weblogit, podcastit, RSS-syötteet, erilaiset yhteisöllisyyttä tukevat www-sovellukset kuten Wikipedia tai Flickr, www-pohjaiset ohjelmointirajapinnat, Web-standardit ja Ajax.^[7] Yhteisöllisen tiedon jalostamisen termi on käyttäjätuotanto (eng. Produsage).^[8] Esimerkiksi Lin (2007) kuitenkin korostaa, ettei Web 2.0 tarkoita mitään kaikille sovelluksille yhteistä teknologioiden joukkoa.^[9]

Web 2.0 -työkalut ovat yleensä halvempia kuin perinteiset ohjelmistot. Parhaimmillaan ne ovat jopa täysin ilmaisia. Niiden käyttämiseen tarvitaan vain ajan tasalla oleva selain, sillä ne ovat web-pohjaisia. Verkkopohjaiset ohjelmistot ovat nopeita ja dynaamisia. Esimerkiksi Google Spreadsheet toimii kuten Excel, mutta kolmella erityisellä erolla: se on yhteistyön tulos, jossa monta käyttäjää voi samaan aikaan muokata työtä; se on verkkopohjainen, joten sovellusta ei tarvitse ladata tai asentaa; ja se on ilmainen. Web 2.0 -ohjelmistot ovatkin erittäin sosiaalisia, kannustavat käyttäjiä manipuloimaan sisältöä ja olemaan vuorovaikutuksessa sisällön kanssa uusilla tavoilla. ^[10] Sanastokeskuksen työryhmä rinnastaakin sosiaalisen median Web 2.0 –määritelmässään: ”internetin hyödyntämisessä käytettävien, sosiaalisen median mahdollistavien tietoteknisten ratkaisujen kokonaisuus”. ^[11]

Web 2.0 -termin lanseeraaminen ei vaikuttanut internetin yksittäisten kehityspolkujen etenemiseen, vaan ennemminkin siihen, että kehityspolkuja tarkastellaan kokonaisuutena, mikä on synnyttänyt uusia palveluita [3]. Web 2.0 on mahdollistanut yrityksiä luomaan, suunnittelemaan, jatkokehittämään ja levittämään sekä tuotteita että palveluita täysin uusin keinoin. ^[12]

Yrityksien ja organisaatioiden kiinnostus Web 2.0:aa kohtaan johtuu pääasiassa siitä, että liiketoimintamallit, tekniikat ja muut ominaisuudet, jotka liittyvät Web 2.0:aan, on havaittu toimivan käytännössä. Tästä hyviä esimerkkejä ovat YouTuben, Googlen, Amazonin ja Yahoon kaltaiset menestystarinat. Kaikkea Web 2.0:n mahdollisuuksia yritysten ei tarvitse yrittää hyödyntää toiminnassaan, vaan hyödyntää vain tiettyjä Web 2.0:n tarjoamia mahdollisuuksia, jotka ovat omaan strategiaan ja toimintaan soveltuvia tai soviteltavissa olemassa oleviin resursseihin ja vahvuuksiin. ^[4]

1. ↑ ks. esim. O'Hear 2006
2. ↑ Reddy S.K. ASP Alliance: Myths and Realities of Web 2.0
3. ↑ O'Reilly 2005
4. ↑ ^{a b} Hintikka, Kari: Web 2.0 –johdatus internetin uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin, tammikuu 2007. TIEKE Tietoyhteiskunnan kehittämiskeskus ry.
5. ↑ Knobel & Wilber 2009
6. ↑ Holtz 2006
7. ↑ Esim. Wood (2007)
8. ↑ Bruns 2007; Harrison & Barthel 2009
9. ↑ Lin 2007, 101
10. ↑ What Is Web 2.0? cbsnews.com. Viitattu 8.9.2016.
11. ↑ Sosiaalisen median sanasto Sanastokeskus TSK.
12. ↑ O´Reilly Tim: Wikinomics: How Mass Collaboration Changes Everything. Portfolio, 2010.