Improvisointi

Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä. Sitä käytetään erityisesti musiikin alalla, mutta se on yhtä lailla tärkeä myös monissa muissa yhteyksissä, kuten näyttelemisessä tai viihdyttämisessä. Näyttämötaiteen genreistä improvisaatiolla oli keskeinen rooli esimerkiksi 1500–1700-luvuilla commedia dell’artessa ja nykyisin muun muassa nykytanssissa ja improvisaatioteatterissa.

Improvisaatiolle tyypillisiä ominaisuuksia ovat yllättävyys ja toistamattomuus. Improvisoidun teoksen uudelleen esittäminen samanlaisena muuttaa myös teoksen luonteen ainutlaatuisesta improvisaatiosta toistoksi. Spontaaniudestaan huolimatta improvisointi ei kuitenkaan ole sattumanvaraista toimintaa. Musiikki- tai teatteri-improvisaation taustalta löytyy usein huippuunsa hiottua teknistä ja taiteellista osaamista.^[1]

1. ↑ Tarasti, Eero: ”Improvisointi, improvisaation merkkikieli”. Teoksessa Musiikin todellisuudet, säveltaiteen ensyklopedia, kirjoituksia vuosilta 1980–2003. Helsinki: Yliopistopaino, 2003.