Valeosto

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Kerrottava ainakin miltä osin koskee Suomea ja miltä osin on yleistä

Valeosto on poliisin käyttämä rikoksentorjuntamenetelmä ja pakkokeino, jonka käytöstä on säädetty pakkokeinolaissa. Valeostolla tarkoitetaan poliisin tekemää esineen, aineen, omaisuuden tai palvelun ostotarjousta tai ostoa, jonka tavoitteena on saada poliisin haltuun tai löytää todiste rikosasiassa, rikoksella saatu hyöty taikka esine, aine tai omaisuus, joka on rikoksella joltakulta viety tai jonka tuomioistuin voi julistaa menetetyksi taikka jonka avulla voidaan muuten saada selvitystä rikosasiassa. Muun kuin näyte-erän ostaminen edellyttää, että ostaminen on välttämätöntä valeoston toteuttamiseksi.^[1]

Valeostoa käytetään kätkemisrikoksen, varkauden tai muun sellaisen rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta.^[2]. Valeostoa voidaan myös käyttää samankaltaisen rikoksen johdosta saadun hyödyn löytämiseksi tai takaisin saamiseksi^[3].

Keskusrikospoliisin tai suojelupoliisin päällikkö päättää valeostosta. Yksinomaan yleisön saataville toimitetusta myyntitarjouksesta tehtävästä valeostosta saa päättää myös tehtävään määrätty salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutettu pidättämiseen oikeutettu virkamies.^[1]

1. ↑ ^{a b} Pakkokeinolaki (806/2011) Säädökset alkuperäisinä. 22.7.2011. FINLEX. Arkistoitu 17.12.2013. Viitattu 17.12.2013.
2. ↑ Helminen-Lehtola-Virolainen: ”Uudentyyppiset rikoksentorjuntamenetelmät”, Esitutkinta ja pakkokeinot, s. 723. Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-0868-5.
3. ↑ valeosto Laki24. Arkistoitu 27.4.2009. Viitattu 21.9.2009.