Buddhalaisuus

Osa artikkelisarjaa
Buddhalaisuus
Historia Siddhartha Gautama Buddhalaiset neuvostot
Dharma  · Käsitteet Neljä jaloa totuutta Jalo kahdeksanosainen polku Skandha Anicca Dukkha Anatta Pratītyasamutpāda Śūnyatā Buddhalainen etiikka Samsara Jälleensyntymä Kolme olemassaolon merkkiä Kolme jalokiveä
Kirjoitukset Tripitaka Paali-kaanon
Käytännöt Buddhalainen filosofia Buddhalainen meditaatio Buddhalainen kasvissyönti Pāramitā Sati
Nirvana Arhat Bodhisattva
Suuntaukset Theravada Paali Mahajana Hinajana Vajrayana Lamalaisuus Navayana
n k m

Buddhalaisuus on Intiassa noin 500 eaa. syntynyt elämänfilosofia tai uskonto. Sen perustaja on yleensä historiallisena henkilönä pidetty Siddhartha Gautama, joka tuli Buddhaksi eli valaistuneeksi (sananmukaisesti ’herännyt’). Hän itse opetti olevansa tavallinen ihminen, ei jumalallinen olento. Buddhalaisia on maailmassa noin 490 miljoonaa.

Buddhalaisuuden tärkein opetus on, että elämässä on kärsimystä (paalin kielen dukkha) tai se on epätyydyttävää^[1], eivätkä ohimenevät asiat voi tuottaa todellista onnea. Tästä huolimatta buddhalaisuus ei ole pessimistinen uskonto^[2], sillä kärsimyksestä voi myös vapautua. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan kärsimystä on (ensimmäinen totuus), mutta sillä on syy eli janoaminen sekä tietämättömyys (toinen totuus), se voidaan lopettaa pääsemällä irti sen syistä ja valaistumalla (kolmas totuus), ja on olemassa tapa saada se loppumaan: jalo kahdeksanosainen polku (neljäs totuus). Buddhalaisuuden keskeinen päämäärä on valaistuminen eli nirvana, joka nähdään kaiken kärsimyksen loppuna. Valaistumisen voi saavuttaa kehittämällä jaloa kahdeksanosaista polkua, joka jakaantuu kolmeen pääosaan: hyveen, keskittymisen ja viisauden kehittämiseen. Valaistunut tajuaa olemassaolon perimmäisen luonteen eikä siksi enää takerru maailmaan. Näin hänen takertumisensa lakkaa, ja sen myötä myös kärsimys.

Usein kiistellään siitä, pitäisikö buddhalaisuus luokitella uskonnoksi vai filosofiseksi perinteeksi.^[3] Tämä johtuu muun muassa siitä, että toisin kuin useimpien uskontojen perustajat, Buddha ei opettanut minkään jumalten palvontaa eikä ylistänyt sokeaa uskoa.^[4] Sen sijaan Buddha kehotti oppilaitaan ajattelemaan itse ja tutkimaan opetuksia kriittisesti niiden ymmärtämiseksi^[5]. Kuuluisassa Kalamasutrassa Buddha sanoo, ettei mitään tule uskoa ”vain siksi että niin on usein sanottu tai niin on tapana uskoa – – vain koska niin huhutaan tai niin sanotaan pyhissä teksteissä – – vain päättelyn tai olettamusten pohjalta – – tai sen ajatuksen perusteella, että ’tämä munkki on opettajamme.’”^[6][7]

1. ↑ Sante-roshi: Buddhan tie – kärsimyksestä vapautuminen zazen.fi. Helsinki Zen Center. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 18.8.2014.
2. ↑ Mitä Buddhalaisuus on – Viisaus triratna.fi. Triratna.
3. ↑ Mitä Buddhalaisuus on – Johdanto triratna.fi. Triratna.
4. ↑ Buddhalaisuus samye.fi. Kagyu Samye Dzong Finland.
5. ↑ Gothóni, René & Niinimäki, Mikael: ”4. Kālāmalaisten sutta”, Buddhalaista viisautta, s. 92–97. Helsinki: Gaudeamus, 1987. ISBN 951-662-419-7.
6. ↑ Sokea usko ja tieto munsurinaa.blogspot.fi. Arkistoitu 19.8.2014. Viitattu 18.8.2014.
7. ↑ Kalama Sutta accesstoinsight.org. Access to Insight. (englanniksi)