Sotakirjallisuus

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Sotakirjallisuus on kirjallisuuden lajityyppi eli genre, jonka aiheena on sota. Se jakaantuu kuvitteelliseen ja tosiasioihin perustuvaan kirjallisuuteen, joita ovat sotamuistelmat, sotapäiväkirjat ja sotaromaanit.^[1] Sotakirjallisuus sisältää sekä proosaa että lyriikkaa. Sotaa käsitteleviä romaaneja on kirjoitettu aina ajankohdasta ja paikasta riippumatta. Maailman vanhimpia sotakirjoja lienee Raamatun Vanha testamentti, joka on oikeastaan sodankäynnin varhainen käsikirja.^[2]

Suomessa sotakirjallisuuden aiheina ovat yleisesti olleet Suomen sisällissota sekä talvi- ja jatkosota sekä Lapin sota, mutta myös vanhempia sotia käsitteleviä kirjoja on. Esimerkiksi Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat kertoo suomalaissotilaiden Suomen sodassa osoittamasta urheudesta. Teokseen kuuluu yhteensä 35 runoa. Kokoelman avausruno Maamme (Vårt land) tunnetaan nykyään Suomen kansallislauluna. Tunnetuin suomalainen nykysotakirja on Väinö Linnan Tuntematon sotilas vuodelta 1954. Sen tunnettavuutta ovat lisänneet erityisesti siitä tehdyt kolme elokuvaversiota. Myös muut sotakirjat ovat olleet suosittuja elokuvan aiheita. Suomalainen sotakirjallisuus on luonteeltaan kansallista surutyötä, jossa kerrataan vaikeita sota-aikoja ja niistä seuranneita traumoja.^[1]

1. ↑ ^{a b} Sotakirjallisuus Kirjasampo. Kirjastot.fi. Viitattu 10.1.2021.
2. ↑ Yleisöluento: Miksi Raamattu on niin sotainen kirja? Pyhä sota Vanhassa testamentissa 6.2.2018. Kalevamedia. Arkistoitu 8.12.2021. Viitattu 8.1.2021.