Talvisota

Talvisota
Osa toista maailmansotaa
Suomalainen konekivääriryhmä Lemetin tienhaaran motin lähellä.
Päivämäärä: 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Paikka: Suomi Etelä-Karjala (Karjalankannas, Viipurinlahden länsiranta) Laatokan Karjala Pohjois-Karjala Kainuu Lappi Casus belli: Mainilan laukaukset Lopputulos: Moskovan rauha (1940) Aluemuutokset: Suomi luovutti Viipurin läänistä osan ja muita alueita Neuvostoliitolle. Vaikutukset: Suomen kansan yhtenäisyys lisääntyi. Maan armeijaa ryhdyttiin voimakkaasti kehittämään. Suomi alkoi etsiä tukea ensin Ruotsista, Britanniasta ja lopulta Saksasta. Neuvostoliitto menetti sotilaspoliittista arvovaltaansa. Talvisodan kokemukset vaikuttivat puna-armeijan kehittämiseen. Suomen ja Neuvostoliiton väliset suhteet pysyivät erittäin huonoina. Neuvostoliitto erotettiin Kansainliitosta.
Osapuolet
Suomi	Neuvostoliitto
Komentajat
Kyösti Kallio Gustaf Mannerheim Hugo Viktor Österman Hjalmar Siilasvuo Harald Öhquist Wiljo Tuompo	Kliment Vorošilov Kirill Meretskov (myöhemmin) Grigori Štern Jakov Smuškevitš Semjon Timošenko Wladimir Gröndahl Mihail Kirponos
Vahvuudet
337 000–346 500 suomalaista sotilasta[1][2][3] noin 12 000 ulkomaalaista vapaaehtoista 32 panssarivaunua[2][4] 114 lentokonetta[5][6]	1 000 000 sotilasta (ei samanaikaisesti) 3 000 panssarivaunua 3 800 lentokonetta[7][8]
Tappiot
25 904 kaatunutta tai kadonnutta[9] 43 557 haavoittunutta[10] 1 000 vangittua[11] 957 siviiliä[9]	126 875[12] kaatunutta tai kadonnutta 188 671[12] haavoittunutta 5 000 vangittua[12] 167 976[13] kaatunutta tai kadonnutta
Talvisodan taistelut Tolvajärvi–Ägläjärvi • Kelja • Karjalankannas • Suomussalmi • Taipale • Summa • Raatteen tie • Laatokan Karjalan mottitaistelut • Kollaa • Viipurinlahti

Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton jäsenyydestään 14. joulukuuta 1939. Talvisodan syttymistä edelsivät Eljas Erkon käymät neuvottelut, jossa Suomea painostettiin siirtämään itärajaa kauemmaksi Pietarin (Leningrad) suurkaupungista.

Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Nimitys talvisota tuli käyttöön vasta jatkosodan aikana, muun muassa Mannerheimin päiväkäskyssä n:o 1 kesäkuussa 1941, mutta ei vakiintunut heti. Varhaisempia ja osin rinnakkaisia nimityksiä olivat muun muassa Suomen sota 1939–40 ja Suomen ja Venäjän sota 1939–40.^[14] Sota käynnistyi Mainilan laukauksista, joita historioitsijat pitävät Neuvostoliiton lavastamana iskuna, jota käytettiin sotatoimien käynnistämisen oikeutuksena. Mainilan laukauksien seurauksena Neuvostoliitto purki Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuolisesti ja lähetti Suomelle suhteiden kärjistymisestä nootin.

Sota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista, suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle noin kymmenesosan maa-alueistaan^[15] ja neljänneksi suurimman kaupunkinsa Viipurin (31.12.1939 Helsingin asukasluku oli 315 727, Tampereen 78 012, Turun 75 578 ja Viipurin 74 403)^[16].

1. ↑ Sodan alussa suomalaisia oli 337 000 sotilasta. Suomalaisilla oli ainoastaan 250 000 kivääriä (yhteensä 281 594 asetta), mutta suojeluskuntalaiset toivat omat kiväärinsä (114 000 kivääriä). Enimmillään suomalaisia oli 346 000 miestä maaliskuun 1940 alussa.
2. ↑ ^{a b} Leskinen-Juutilainen 1999: 299–335. (Palokangas, Markku: Suomalaisjoukkojen aseistus ja varustus)
3. ↑ Leskinen-Juutilainen 2005: 77–88 (Juutilainen, Koskimaa).
4. ↑ Suomella oli 32 ranskalaista Renault-tankkia ja muutamia kevyitä tankkeja vuodelta 1919. Nämä tankit eivät soveltuneet kenttätehtäviin talvisodassa, joten ne toimivat kiinteinä tulipisteinä. Suomalaiset ostivat 32 brittiläistä Vickers-tankkia vuosina 1936–39, mutta niiden aseistus oli tarkoitus valmistaa ja asentaa Suomessa. Vain kymmenen tankkia oli taisteluvalmiudessa talvisodan alussa.
5. ↑ Tilanne 1. joulukuuta 1939. Suomalaisilla 114 taistelukonetta sekä 7 tiedustelu- ja viestintäkonetta. Näiden lisäksi oli lähes sata koulutuskonetta, jotka tosin eivät soveltuneet taistelulentoihin. Samaten osa koneista oli kunnostettavana. Yhteensä suomalaisilla oli 235 lentokonetta.
6. ↑ Leskinen-Juutilainen 1999: 606–649. (Peltonen, Martti: Ilmasota talvisodassa.)
7. ↑ Ries 1988.
8. ↑ Manninen 1994
9. ↑ ^{a b} Leskinen-Juutilainen 2005: 1150–1162 (Kurenmaa, Lentilä).
10. ↑ Leskinen-Juutilainen 1999: 816–828. (Lentilä, Riitta & Juutilainen, Antti: Talvisodan uhrit.)
11. ↑ Leskinen-Juutilainen 1999: 792–802. (Malmi, Timo: Suomalaiset sotavangit.)
12. ↑ ^{a b c} Krivošejev 1997.
13. ↑ Pavel Petrov, Venäjän valtiollisen sota-arkiston tietokanta, johon on koottu yhteensä 167 976 kaatuneen, haavoihinsa kuolleen tai kadonneen puna-armeijan sotilaan nimet, syntymäajat, sotilasarvot, kuolinsyyt, jne. koskevat tiedot.
14. ↑ Leskinen & Juutilainen 1999, 8.
15. ↑ Rapo, Seppo: Luovutetun Karjalan pitäjät, luovutetun Karjalan kunnat, Antrea, Äyräpää Luovutettu Karjala. Viitattu 30.12.2021.
16. ↑ Väestösuhteet vuonna 1939 (Laskettu väkiluku joulukuun 31 p:nä 1939 seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain, sivut 24 ja 26) Väestötilastoa. 1941. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 30.5.2021.